Leikkimökki haaveilua vol. 1826

Se kevään varma merkki: haaveilu leikkimökistä... Aiheesta kirjoitettu aiemminkin täällä ja täällä

Mies epäilee, että suurin mökkikuumeilija olen minä, ei niinkään lapset ja saattaahan siinä joku totuuden siemen itää. Koska haaveiden leikkimökit on jo kuvattu tuolla mökkihaaveilua postauksessa, voidaan haaveilussa siirtyä nyt sisäpuolelle. Söpöä pastellia vai skandinaavisempaa mustaa ja harmaata?

Unelmien mökki voisi sisältä näyttää ihanan utuisen pastellilta, oikealta pikkutytön (ja ehkä vähän myös äidin) unelmalta. Mökissä olisi yhdellä seinällä kaunis kuviotapetti, vaaleita värejä ja ripaus pinkkiä.

Mökkiin rakennettaisiin parvi tai ostettaisiin vanha puusohva tai rautasänky, ja sinne rakennettaisiin peitoilla, vilteillä ja tyynyillä oikea laiskottelun tyysija.

Mutta koska isommat lapsemme ovat jo kouluikäisiä ja pikkuveikka tuskin vaaleanpunaisesta aikanaan innostuu, mietin että olisiko ajaton musta-harmaa sisustus kuitenkin parempi. 

Jos haaveeni mökistä ikinä toteutuu, olen varma että kumpi tahansa vaihtoehto on itselleni mieleinen ja aivan varmasti tulisin sinne unelmien laiskotteluparvelle tai sohvalle kömpimään monet kerrat itsekkin kera kahvikupposen ja viihdyttävän lehden tai kirjan.

Kaikki kuvat ja kollaasien tuotteet löytyvät osoitteesta: www.jollyroom.fi/

Pieni rakas ihme!

Viimeisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt hirmu pitkä tovi. Syynä tähän lienee tammikuun lopulla syntynyt pieni poikavauvamme, työnimeltään Manu, joka on valloittanut koko perheen sydämet ja aika on kulunut vaaleansinisessä vauvakuplassa nämä viimeiset reilut kaksi kuukautta. Uusi tulokas on ollut varsin suloinen ja ainakin tähän asti varsin helppo tapaus. Syö, nukkuu, juttelee ja hymyilee. Ei valvota, ei pulauttele, eikä turhista stressaa. Äitikin siis pääsee aika helpolla ja saa keskittyä täysillä vain nauttimaan vauva-arjesta. Syntymän ja uuden elämän ihme on vain joka kerta niin valtavan pysäyttävää ja tekee olon kiitolliseksi ja onnelliseksi.

Tarinointi jatkuu yhtä pientä uutta elämän ihmettä ihmetellen ja onnelisena meille suoduista pikkuisista aarteista.

Tervemenoa!

Vähän se joulukalenteri jäi vajaaksi, mutta eipä murehdita siitä vaan käännetään katse tähän uuteen vuoteen ja uusiin kuvioihin ja  vaikka loppiainen ei ihan vielä täällä olekkaan, niin joulu sai meiltä lähteä. Ohessa kuitenkin vielä muutama jouluotos meiltä vaikka kuvasaldo vähän vaisuksi jäikin. 

Vaikka ulkona paukkuu pakkanen ja vihdoin saatiin tänne eteläänkin lunta niin jonkun sortin kevätpörriäinen iski ja tekisi mieli laittaa koko sisustus uusiksi. No siihen ei nyt rahkeet riitä, mutta jotakin pienempää uutta on suunnitteilla kuitenkin, katsotaan koska suunnitelmat saadaan toteutuksen asteelle asti. 

Tänä vuonna en joulua niin kamalasti kotiin laittanut, kuusi oli ja mailegit tietysti, mutta esim. tekstiilien vahto jäi hyvin vähäiseksi verrattuna aiempiin vuosiin. Halusin päästä joulukoristeiden siivoamisessa mahdollisimman vähällä kun en tiennyt minkälainen olotila alkuvuodesta tämän raskauden vuoksi on ja kuinka sitä vielä jaksaa touhuta. Onneksi olo on kohtalainen ja ainakin uusia suunnitelmia jaksaa tehdä.

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2016 teille.